Mihin otsonihoidon vaikutus perustuu?

Otsonin vaikutus perustuu moniin seikkoihin, joista tärkeimmät on lueteltu seuraavassa:

Otsoni parantaa veren virtausominaisuuksia. Veren viskositeetti pienenee ja läpäisykyky paranee. Tämän
seurauksena myös hapenkuljetus paranee. Otsoniterapiassa suonten seinämistä vapautuu suonia
laajentavia yhdisteitä, kuten typpioksidia ja tiettyjä prostaglandiineja. Niiden seurauksena pienet
verisuonet laajenevat, jolloin veren virtaus edelleen parantuu ja kudokset saavat paremmin happea.

Otsoniterapia lisää 2,3-DPG-entsyymin määrää veressä. Tämän seurauksena veren hemoglobiini luovuttaa
enemmän happea kudoksille.

Otsoniterapia tehostaa soluhengitystä (osittain lisääntyneen hapensaannin ansiosta). Siksi solut tuottavat
enemmän energiaa, jota elimistö sitten käyttää useiden toimintojen tehokkaampaan säätelyyn.

Ilmeisesti lisääntyneen energiansaannin vaikutuksessa elimistö säätelee myös immuniteetin toimintaa.
Esimerkiksi tulehdusta edistävien sytokiinien määrän on havaittu laskevan, ja toisaalta tiettyjen
interferonien ym. ”parantavien” sytokiinien määrä usein nousee otsoniterapian yhteydessä.

Vahvana hapettimena otsoni aiheuttaa lyhytaikaisen oksidatiivisen stressin. Tämä on periaatteessa
vahingollista, mutta käytetyn otsonin määrä on hyvin alhainen esimerkiksi kehon itsensä tuottamiin
happiradikaaleihin verrattuna. Hetkellisesti otsoni kuitenkin rasittaa soluja, jolloin ne vastaavat lisäämällä
entsymaattisten antioksidanttien tuotantoa. Säännöllisesti toistettu minimaalinen otsonialtistus lisää
antioksidanttien aktiivisuuden jopa moninkertaiseksi. Näin syntyneet antioksidantit suojaavat soluja
vaurioilta ja ennenaikaiselta vanhenemiselta.

Otsonilla ja otsonoiduilla öljyillä on vahvoja antimikrobisia ominaisuuksia. Ne tappavat bakteerit, sienet,
virukset ja monet muut taudinaiheuttajat nopeasti. Veressä otsoni hajoaa lähes välittömästi, joten tämä
vaikutus on merkityksetön. Paikallisesti, esimerkiksi haavojen, palovammojen, märkäruven ja muiden
ulkoisten infektioiden hoidossa, suorat antiseptiset vaikutukset ovat kuitenkin tärkeitä. Mahahaavan ja
pohjukkaissuolihaavan syntyyn myötävaikuttava helikobakteeri voidaan häätää mahalaukusta juomalla
säännöllisesti otsonoitua juomavettä.
 

Miten noin yksinkertainen aine voi vaikuttaa noin laaja-alaisesti?

Hyvä kysymys, johon voi löytyä luonnollinen vastaus. Vuonna 2002 raportoitiin ensi kertaa, miten elimistön
antibodit tuottavat otsonia ensimmäisenä puolustuskeinona ulkoisia taudinaiheuttajia vastaan. Sittemmin
sisäsyntyistä otsonituotantoa on havaittu mm. ateroskleroosissa ja muissa taudeissa, joissa esiintyy ns.
oksidatiivista stressiä. Sisäsyntyisestä otsonista on hyötyä, kun se tappaa tunkeilijoita, mutta haittaa, kun
se kontrolloimattomasti rasittaa elimistöä. Yleisesti ottaen otsonia kuitenkin syntyy lähes aina kun
elimistössä on jotain vialla. Täten monet otsonin reaktiotuotteet toimivat epäilemättä signaaliaineina, jotka
viestivät soluille ja yleisesti elimistölle, että ”tarttis tehdä jotain”. Hetkellisessä otsonialtistuksessa näiden
signaaliaineiden määrä voi nousta moninkertaisesti, jolloin elimistöä huijataan tajuamaan, ”tarttis tehdä
jotain ja pahuksen nopeasti, muuten paha perii”. Näin aiheutuu tehokas, nopea ja monipuolinen vaste. On
syytä huomioida, että vaikka otsonin aiheuttama stressi on hetkellisesti huomattava, kokonaisuudessaan se
on mitättömän vähäinen kehon normaaliin sisäsyntyiseen rasitukseen verrattuna.

Happibaari Helsinki  |  Halsuantie 1, 00420 Helsinki  |  Puh. 050 339 8804 ja 040 821 2163  |  jarmo(at)happibaari.fi ja mervi(at)happibaari.fi
www.happibaari.fi  |  www.happihyppely.fi